Kai Mykkänen

Kun liekki sammuu mutta lämpö jää

Viime vuosien suurin mullistus Suomen energiantuotannossa on se, että yhtäkkiä näyttää realistiselta tuottaa pääosa kaukolämmöstä muulla kuin polttamisella. Samalla avautuu tie luopua pääkaupunkiseudulla hiilestä ja koko Suomessa turpeen poltosta ilman kohtuutonta hakerallia ja biomassan polttoa.

Ilmastoahdistuksessa saattaa tuntua, ettei mikään muutu. Tosiasiassa sähköntuotannon päästöjen romahtaminen Pohjoismaissa on viimeisen 20 vuoden aikana ollut esimerkki siitä, että suuria muutoksia voidaan toteuttaa melko kivuttomasti, kun energiateollisuus ohjataan pitkäjänteisesti suosimaan päästöttömiä ratkaisuja. Seuraava suuri harppaus on lämmityksen irrottaminen hiilestä, öljystä, turpeesta ja lopulta maakaasusta. Näytetään, että se on mahdollista Helsingin seudun tapaisessa pohjoisessa miljoonakaupungissa! Todellinen myönteinen kädenjälki syntyy testattujen ratkaisujen viemisestä paljon suurempiin miljoonakaupunkeihin, jotka painivat saman kysymyksen kanssa. Samalla luodaan vihreitä työpaikkoja ja vientituloja.

Suomi on kylmä maa. Missään muussa Euroopan maassa ei ole yhtä pitkää asuntojen ja talojen lämmityskautta kuin Suomessa. Silti asuntomme ovat paremmin ja varmemmin lämmitetyt kuin monessa Länsi-Euroopan maassakaan. Yksinkertaiset ikkunalasit ja kylmän ilman vyöryminen on meillä harvinaista, kun se on arkea Pariisissa tai Lontoossa. Perinteisesti meillä on ajateltu, että tämän on mahdollistanut huippuunsa viritetty, polttamalla tuotettu yhdistetty sähkön ja lämmöntuotanto ja laajat kaukolämpöverkot. Maailman ensimmäinen kaukolämpöverkkokin avattiin aikanaan kotikylässäni Espoon Tapiolassa. Nyt halvan ja päästöttömästi tuotetun sähkön runsaus ja lämpöpumpputekniikan kehitys avaavat uusia mahdollisuuksia. Niitä todella tarvitsemmekin, jotta voimme irrottaa lämmityksen fossiileista ja pitää biomassan polton kohtuudessa.

Suuriin fossiilisia polttoaineita polttaviin lämpölaitoksiin ei ole enää investoitu Suomessa vuosiin. Hiili-, kaasu-, ja turvelaitoksia pyörii paljon, mutta uudet investoinnit on tehty lähinnä puun polttamiseen perustuviin voimalaitoksiin. Kestävästi tuotettu, uusiutuva puupolttoaine toimiikin yhtenä osana ratkaisua. Puun polttamisen lisäämisessä tulevat rajat vastaan tulevana vuosikymmenenä. Kantojen polttaminen ei ole ilmastoteko. Kaikkia hakkuutähteitäkään ei kannata polttaa. Vähänkään järeämmät pienten puiden rangat kannattaa mieluummin jalostaa selluksi ja muiksi tuotteiksi.

Mitä tilalle?

Alkaako Suomi kylmettyä vuosikymmenen päästä? Vaikka suurten voimalaitosten liekki sammuisikin yhä useammassa kaupungissa kymmenen vuoden päästä, ei nämäkään jää kylmäksi. Muuhun kuin polttamiseen perustuvien lämmitysteknologioiden läpimurto on jo täällä ja niiden skaalautuminen on vääjäämätöntä.

Kun neljä vuotta sitten kampanjoin kivihiilen kieltämiseksi Suomessa, hiiltä käyttävät energiayhtiöt pitivät sitä täysin kohtuuttomana ja varoittelivat vähintäänkin megalomaanisesta hakerallista. Neljässä vuodessa on tapahtunut vallankumous. Esimerkiksi näkymä siihen, miten Helsinki, Suomen suurin kivihiilen polttaja, tulee hiilen korvaamaan, on muuttunut kokonaan.

Vielä pari vuotta sitten Helsinki viesti joutuvansa korvaamaan kivihiilen puulla muiden teknologioiden vielä ollessa kehittymättömiä. Tämän vuoden maaliskuussa Heleniltä, Helsingin kaupungin energiayhtiöltä, tuli mielenkiintoinen tiedote. Hanasaaressa olevan Suomen suurimman kivihiilivoimalan lämpötehosta tullaan korvaamaan vain neljännes puun polttamisella, kun hiilivoimala suljetaan tasan viiden vuoden päästä. Kolme neljäsosaa tullaan korvaamaan suurilla lämpöpumpuilla ja erilaisilla lämmönvarastointiratkaisuilla. Helsinki ei ole vielä julkistanut miten he aikovat korvata toisen hiilivoimalansa, Salmisaaren, vuoteen 2030 mennessä. Hanasaaren ratkaisu antaa vihiä, että muihin kuin polttamiseen perustuvat teknologiat saattaisivatkin olla jo tarpeeksi kypsiä laajamittaiseen käyttöön.

Vierailin joulukuussa Espoon Niittykummussa useiden kerrostalojen yhteishankkeessa, jossa siirrytään kaukolämmöstä keskipitkien pari sataa metriä syvien maalämpökaivojen varaan (www.carbonexit.fi ). Kolme vuotta sitten tutustuin Tukholmassa kauppakeskukseen, jonka lämmitys ja jäähdytys oltiin siirtämässä rakenteilla olevien 60 maalämpökaivon varaan. Vastaavia on jo lukuisia Suomessakin.  Nyt lämpöpumpputekniikkaa osataan käyttää oikeastaan missä mittakaavassa tahansa. Esimerkiksi Espoossa kaukolämpöä syntyy jo nyt jäteveden lämmöstä puhdistamolla ja esimerkiksi Jorvin sairaalan käyttämästä lämmöstä palaa kolmannes lämpöpumpun kautta kaukolämmöksi.

Kortensa kekoon tähän keskusteluun toi Wärtsilä, joka on pyörittänyt useamman vuoden mallinnuksia suurten kaupunkien energiajärjestelmien ratkaisuista. Wärtsilän mukaan Helsinki olisi lämmitettävissä pääosin yhdistelemällä merivesilämpöpumppuja, datakeskusten hukkalämpöjä, geotermisiä lämpölaitoksia sekä tarvittaessa nopeasti käynnistyvää kaasuvoimaa. Tämä kaikki onnistuisi heidän mukaan niin, että lämmityskustannukset kaupunkilaisille olisivat nykyistä matalammat. Wärtsilä kauppaa tietysti omaa teknologiaansa, mutta kiinnostavaa tässä on muutos: jos tuollaista reseptiä olisi 10 vuotta sitten ehdottanut Greenpeace, sitä olisi pidetty poikkeuksellisena haihatteluna. Nyt Helsingin lämmittämistä ilman suuria polttolaitoksia ehdottaa yksi Suomen vanhimmista ja suurimmista teknologiayhtiöistä.

Myös talo- ja kiinteistökohtaisissa lämpöpumppuratkaisuissa on otettu suuria harppauksia eteenpäin. Kymmenisen vuotta sitten nämä nähtiin lähinnä talotekniikkafriikkien harrastuksina. Nyt teknologia ja tuotteet ovat käytännössä kaupan hyllyltä ostettavaa tavaraa, niiden jälkiasentaminen on hyvin vaivatonta taloihin, joissa on vesikiertolämmitys ja investoinnin takaisinmaksuajat niin lyhyitä, että vastaavia tuottoja sijoitetulle rahalle ei monesta pörssistä saa. Omakotitalojen lisäksi on jo arkipäivää, että Suomessa kokonaiset kerrostalot luopuvat kaukolämmöstä ja siirtyvät lämpöpumppuihin ja sitä kautta matalampiin lämmityskustannuksiin asukkaille. Tämän takia lämpöpumppujen kehittyminen on avannut aivan uuden mahdollisuuden: kasvavien kaupunkien uusia kaupunginosia ei tarvitsisi enää liittää kaukolämpöverkkoon ollenkaan. Oikein mitoitetut lämpöpumput tuottaisivat lämpöä kovimpinakin pakkaspiikkeinä. Päästöt jäisivät murto-osaan nykyisestä. Pohjoismaissa tuotettu sähkö tuotetaan jo 90 prosenttisesti päästöttömästi. Lisäksi tämä todennäköisesti tarkoittaisi melko nopeasti matalampia lämmityskustannuksia asukkaille.

Muutaman viime vuoden aikana koko energia-ala on katsonut kohti Otaniemeä. Siellä porataan yli 6-kilometristä reikää kallioon, josta pitäisi vuoden, parin päästä saada 120-asteista vettä, jota voisi syöttää kaukolämpöverkkoon. Yksi reikä riittäisi kymmenesosaan Espoon lämmitystarpeesta. Vajaalla parillakymmenellä reiällä lämpiäisi koko Helsinki. Tampereella porataan hiukan toisenlaisella teknologialla, mutta myös samoihin syvyyksiin. Mikäli ensimmäinen reikä onnistuu, kaupungilla on halu nopeasti pistää useampi lisäreikä poraukseen. Syvien reikien lisäksi on syntynyt Q-heatin (http://www.qheat.fi/ ) tapaisia yrityksiä, jotka kehittävät muutamaan kilometriin porattavia reikiä, joihin liitettäisi sitten lämpöpumppu.

Täysin merkityksettömiä kokonaisuuden kannalta eivät myöskään ole lämmön varastointiratkaisut. Kallioluoliin voidaan varastoida suuret määrät vettä kesäisin. Tai syviä kallioita voi lämmittää esimerkiksi jätteenpolton lämmöllä, jolle ei ole muuta käyttöä kesällä ja nostaa lämpö taas talvella maan pinnalle lämpöpumpuin. Mikään näistä ei ole enää utopiaa vaan jo käytössä olevia tai pitkällä suunnittelussa olevia ratkaisuja.

Koko lämmöntuotantoala innovoi uskomatonta vauhtia. Puun polttamisen volyymi tulee varmasti kasvamaan Suomessa vielä 2020-luvun alkupuolella mutta tasaantunee jo vuosikymmenen päätteessä viimeistään. Tämä ei tarkoita bioenergian auringonlaskua, päinvastoin, mikäli bioenergian käyttömäärät pysyvät kohtuullisina, se mahdollistaa alan maineen ja hyväksyttävyyden säilymisen vielä vuosikymmenienkin päästä. Laajamittainen liekitön lämmittäminen on kuitenkin jo nyt todellinen vaihtoehto bioenergian rinnalle.

Mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä?

Ennen kaikkea on huolehdittava, että polttamisesta syntyvien päästöjen hinta nousee pitkäjänteisesti ja suunnitelmallisesti. Silloin energiayhtiöt ja teknologiakehittäjät tietävät, mikä on suunta ja tuovat sen mukaisia ratkaisuja. Parasta on jos saamme Euroopan unionissa sovittua nopeammasta sallittujen päästöjen kiintiöiden vähentämisestä, jolloin päästöoikeuden hinta päästökaupassa ohjaa muutosta tasapuolisesti koko Euroopassa. Emme kuitenkaan voi jäädä esimerkiksi vastaan hangoittelevan Puolan panttivangiksi lämpömurroksessa. Riittävä päästöjen hinnoittelu tulee varmistaa lämmityspolttoaineiden hiiliveron pitkäjänteisellä nostamisella, jota Kokoomus esittää myös vaaliohjelmassaan ja ympäristöohjelmassaan (https://www.kokoomus.fi/eduskuntavaaliohjelma-2019/ ja https://www.kokoomus.fi/kokoomuslaisia-keinoja-ymparistohaasteisiin-vapaus-tarvitsee-vastuuta/ ).

Paikallisesti kaupunkien tulisi esimerkiksi kaavoituspäätöksin tehdä omaa, paikallisten energiayhtiöiden intresseistä riippumattomampaa energiapolitiikkaa, jonka tuloksena kuntalaiset nauttisivat edullisemmista lämmityskustannuksista ja ilmasto kiittäisi. Jokainen uusi asuinalue, joka rakennetaan ilman maalämmön ja alueen hukkalämpöjen hyödyntämistä on hukattu mahdollisuus ilmastotalkoissa.

Uuden lämmitysjärjestelmän muodostuminen vaatii päättäjien ja energiayhtiöiden asenteiden muutoksen ja kaavoitusratkaisujen lisäksi myös muita toimia. Lämpöpumppuihin perustuvan lämmitysjärjestelmän edistämiseksi pitäisi harkita määräaikaista muutaman vuoden sähköveron alentamista energiatehokkaimmille lämmitysratkaisuille. Tämän avulla saataisiin suurempia investointeja liikkeelle, kun järjestelmien takaisinmaksuajat olisivat huomattavan lyhyet muutamien vuosien ajan.

Lisäksi olisi harkittava velvoitetta mitoittaa lämpöpumput tarpeeksi suuriksi kovimpia pakkaspiikkejäkin varten ainakin kerrostalokohteissa. Tämä olisi usein lopulta pieni lisäkustannus pumppuinvestointiin, ja tämäkin maksaisi itsensä hyvin nopeasti takaisin. Silloin ei tarvitsisi ostaa kallista pakkaskeleillä tuotettua kaukolämpöä tai suorasähkölämmityksen sähköä. Olisi myös harkittava velvoitetta älykkäille kysyntäjoustojärjestelmille ensiksi uusille rakennuksille ja myöhemmin kaikille. Näiden avulla lämmitysenergian tarve kylminä aikoina laskee jopa kymmeniä prosentteja. Näidenkin takaisinmaksuajat ovat niin lyhyet, että ne ovat kuluttajan etu, vaikka rakennusyhtiöt eivät niitä luonnostaan automaattisesti rakennuksiin lisää, koska kuluttajat eivät niitä huomaa vaatia.

Datakeskuksista voisi muodostua merkittävä tapa muuttaa sähköä kaukolämpöputkiin syötettäväksi lämmöksi. Esimerkiksi kaksi kolmasosaa Mäntsälästä lämpiää jo tavallaan Yandex-hakukoneen datakeskuksen siivellä. Datakeskuksen viilentämisessä syntyvä hukkalämpö ohjataan kaupunkilaisten pattereihin. Datakeskukset eivät sinänsä työllistä kovin paljon, mutta lämpöreformin takia meidän kannattaa tukea niiden saamista Suomeen ja miettiä hukkalämmön hyödyntäville keskuksille sähköveroon porkkanoita, koska kyse on tavallaan lämpömuuntimesta, josta suurimman osan maksaakin datayhtiö.

 

Kai Mykkänen

Kokoomuksen energia- ja ilmastovastaava

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän teresammallahti kuva
Tere Sammallahti

Mistä se sähkö tulee sinne datakeskuksiin, joiden hukkalämmöllä tämä marginaalisen pieni osa Suomesta aiotaan lämmittää?

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Sähkö on jokaisessa kodissa jo valmiina. Jos joka talouteen asennetaan oma datakeskus, tämä ongelma alkaa olla loppuun taputeltu. Matalaenergiatalossa pelkkä prosessorin ylikellottaminen auttaisi vielä pikkupakkasilla.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Tänne Kaakonkulmalle on ihan heti kohta tulossa 250MW sähkötehoa imevä datakeskus ( näkis vaan..) . Levottomimmat jutut kertoivat sen toimivan irrallaan sähköverkosta( joopa joo..) eli ei muuta kuin massiivisia kaasuvoimaloita rakentelemaan :

https://kymensanomat.fi/uutiset/lahella/9e3582d2-6...

Jutun kommenttiosiossa hahmottelen hiukan kaasuvoimalamammutin kokoa.

Käyttäjän MirkaMkel kuva
Mirka Mäkelä

Mykkänen on nyt ymmärtänyt Helenin viestin hieman väärin, jos hän uskoo tähän: "Hanasaaressa olevan Suomen suurimman kivihiilivoimalan lämpötehosta tullaan korvaamaan vain neljännes puun polttamisella, kun hiilivoimala suljetaan tasan viiden vuoden päästä. Kolme neljäsosaa tullaan korvaamaan suurilla lämpöpumpuilla ja erilaisilla lämmönvarastointiratkaisuilla."

Hanasaaren lämpöteho on 420 MW. Rakennettavan biolämpökeskuksen taas 250 MW. Eli lämpökeskus korvaa 60 % tehosta, ei neljäsosaa. Mitä Helen oikeasti sanoi, oli että Hanasaaressa käytetyn kivihiilen määrästä vain neljäsosa muuttuu biomassaksi. Tämä onnistuu siten, että Hanasaaressa tuotettua sähköä ei enää tuoteta Helsingissä lainkaan, vaan 220 MW sähkötehoa poistuu Helsingistä lopullisesti. Joko sähkö tuotetaan muualla Suomessa tai se tuodaan Venäjältä tai Virosta (Ruotsin tuontia on vaikea enää lisätä). Joka tapauksessa - ja erityisesti sähköntuonnin tapauksessa - se sähkö tuotetaan ainakin osittain polttamalla jotain.

Myös Teren kysymys on oleellinen: mistä nämä lämpöpumput, geotermiset, maalämmöt ja datakeskukset tulevat saamaan sähkönsä? Niin kauan kuin Suomi tuo Venäjältä päästökaupan ulkopuolella olevaa kaasulauhdetta tai Virosta palavalla kivellä tuotettua sähkönä, olisin hyvin skeptinen, jos joku kutsuisi suomalaisena talvipäivänä kulutettua sähköä puhtaaksi.

Wärtsilän ehdotus sisältää moottorivoimalaitoksen, jonka teho olisi 170 MW sähköä ja 160 MW lämpöä. Se olisi siis samankokoinen kuin Vuosaaren A-voimalaitos ja suurempi kuin lähes kaikki muiden isojen kaupunkien suurimmista CHP-laitoksista. Siksi Mykkäsen väite siitä, että Wärtsilän ehdotus olisi "Helsingin lämmittämistä ilman suuria polttolaitoksia" on numeroiden valossa hyvin kummallinen. Wärtsilähän nimenomaan ehdottaa näitä kaasuvoimaloita sijoitettavaksi datakeskusten viereen, jotta ne voivat toimia varavoimana eikä hajautetusti ympäri kaupunkia.

Datakeskukset ovat hyvin tarkkoja siitä, että varavoimakoneet ovat aina juuri heidän käytettävissään. Jos niillä tehdäänkin kaukolämpöä ja sähköä Helenille, ne eivät voi samaan aikaan toimia varakoneina. Kukaan datakeskustoimija ei hyväksyisi tällaista sopimusta.

Käyttäjän HannuMyllynen kuva
Hannu Myllynen

Ymmärtääkseni ydinvoima on puhtainta ja turvallisinta. Mihin se jäi?

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset