Kai Mykkänen

Työntekijän riisto ei kuulu Suomeen

Vakavan alipalkkauksen kriminalisointi ei ole sama asia kuin työehtosopimusten rikosoikeudellistaminen. Kaikilla aloilla ei edes ole työehtosopimuksia. Hyväksikäytön ja kiskonnan estäminen edellyttää ensisijaisesti viranomaisvalvonnan ja sen lainsäädäntöpohjan vahvistamista etenkin sen varmistamiseksi, että liittoihin kuulumattomat työntekijätkin saavat työskennellä mahdollisimman reiluilla työmarkkinoilla. Tällä tavalla vakavan alipalkkauksen rikosvastuun toteutumista voidaan tehostaa järkevästi oikeusvaltion kehikossa.

Helsingin sanomat uutisoi lauantaina ulkomaisen työvoiman pöyristyttävistä hyväksikäytön epäilyistä eräissä nepalilaisissa ravintoloissa . Olisi tietenkin väärin leimata kaikki etniset ravintolat, koska epäilyt koskevat vain pientä osaa. Samalla ilmiö on sen verran laaja ja vakava, että viranomaisilla on oltava riittävät toimivaltuudet siihen puuttua. Tartuin tähän itsekin sunnuntain Hesarin haastattelussa.

Viikonloppuna useat demarit esittivät, että ainoa tapa tehostaa törkeän alipalkkauksen kriminalisointia olisi siirtää työehtosopimusten noudattamiskysymykset yksityisoikeudellisista sopimusriidoista poliisitutkinnan alaisiksi rikoksiksi. Kansanedustaja Juhana Vartiainen (kok) puuttui ”TESsien rikosoikeudellistamiseen” räväkkään tyyliinsä. Sen seurauksena eräät leimasivat hänet ”alipalkkauksen kriminalisoinnin vastustajaksi”. Näin se ei ole.

Vakavimmat alipalkkauksen muodot on jo nyt kriminalisoitu esimerkiksi ihmiskauppana tai työrikoksena, kuten kiskonnan tai syrjinnän tunnusmerkit täyttävänä hyväksikäyttönä. Sosiaali- ja terveysministeriöltä saamani selvityksen mukaan nykyinen lainsäädäntö ja sen tulkinta on kuitenkin tehnyt syrjintään perustuvan alipalkkauksen ja kiskonnan toteen osoittamisesta ja viranomaisen pakottavasta puuttumisesta haastavaa ja työlästä. Siksi hyväksikäyttöä ei usein saada katki, vaikka työpaikalle tehtäisiin tarkastus ja epäilyjä heräisi.

Jos työehtosopimusta loukataan, työntekijä voi itse ajaa sopimusrikkomuksen siviilikanteella tuomioistuimeen. Käytännössä varsinkin työnantajan avustamana Suomeen tullut ulkomainen työntekijä ei useinkaan tähän uskalla lähteä, eikä sitä voi häneltä vaatiakaan.

Vakavien kiskontakäytöjen katkaisemiseksi tarvitsemme selkeämmät normit sellaiselle vakavalle alipalkkaukselle, johon viranomaisen pitäisi päästä suoraan riittävän nopeasti kiinni. Tehokkaampi valvonta voi edellyttää tarkistuksia rikoslain vakavaa alipalkkausta koskevaan sääntelyyn. Ainakin tarvitaan vahvistusta niihin sääntöihin, joiden nojalla uhkasakon tai muun hallintoseuraamuksen uhalla voidaan pakottaa laiminlyönti korjattavaksi nykyistä sujuvammin. Tällä hetkellä työsuojeluvalvonnan valtuudet ovat vahvemmat esimerkiksi työturvallisuuden valvonnassa kuin alipalkkauksen estämisessä. Tarvittaessa on syytä harkita minimipalkkatasojen määrittelemistä nykyistä tarkemmin lakiin vakavan alipalkkauksen rikosvastuun perustan vankistamiseksi, mutta ongelmaan voi löytyä parempiakin lääkkeitä.

Rikosvastuun tehokkaampi toteuttaminen on tarpeen ja luontevaa silloin, kun se kohdistetaan sellaisiin minimiehtoihin, jotka voidaan riittävän selvästi lainsäädännön pohjalta määritellä ja jotka sitovat samojen periaatteiden pohjalta kaikkia työpaikkoja. Se ei ole sama asia kuin demareiden vaatima työehtosopimusten rikosoikeudellistaminen. Työehtosopimukset ovat järjestöjen välisiä yksityisoikeudellisia sopimuksia, joita tulkitsevat sopimusosapuolet ja erityiset työtuomioistuimet erillään rikosasioista. 

Demarien esittämä työehtosopimuksista poikkeamisen kriminalisointi tekisi kahden järjestön tekemän sopimuksen tulkinnasta poikkeuksellisella tavalla poliisitutkinnan alaisen asian. Kataisen hallituksen aikana oikeusministeri Anna-Maja Henriksson on vastannut tätä koskevaan kirjalliseen kysymykseen kielteisesti mm. sillä perusteella, että ei voida pitää tarkoituksenmukaisena, että poliisi selvittäisi kysymystä siitä, mille vaativuustasolle - ja siis palkkatasolle - henkilön työtehtävä työehtosopimuksen mukaan sijoittuu. Työn vaatimustason tulkintaa työehtosopimusten valossa on vaikeaa nähdä niin tarkkarajaisena tekona, että siinä tehtävä väärä valinta voitaisiin itsessään määrittää rikokseksi.

Yleissitovia työehtosopimuksia tulee silti tietenkin noudattaa ja työsuojelutarkastajat voivat jo nyt saattaa huomaamansa poikkeamat tietyin rajauksin sopimusosapuolten puututtavaksi tai järjestäytymättömien työpaikkojen osalta puuttua niihin itse. Mutta yksinomaan työehtosopimuksiin nojaaminen ei siksikään riitä, että kaikki työpaikat eivät ole yleissitovan työehtosopimuksen piirissä. TESsien ulkopuolistenkaan alojen hyväksikäyttötapauksia ei voi katsoa sormien läpi.

Syrjittyjen tai alistettujen ryhmien hyväksikäyttö työpaikoilla on monitahoinen ilmiö, kuten Hesarin lauantain artikkeli kouriintuntuvasti kertoi. Palkka saatetaan maksaakin asiallisesti, mutta taustalla esimerkiksi pakotetaan palauttamaan siitä osa työnantajalle.

Teemaan tarttumisessa liikutaan myös työ- ja elinkeinoministeriön, sosiaali- ja terveysministeriön, oikeusministeriön ja sisäministeriön säädösten ja ohjeiden rajapinnoilla. Vuodet ministerinä ovat opettaneet, että näihin rajapintoihin syntyy usein railoja.

Monet tehokkaimmista keinoista voivat olla ihan muita kuin työehtojen suoran noudattamisen asioita. Kokoomus esittää esimerkiksi käteisen käsittelyssä kattavaa siirtymistä sähköisiin online-kassoihin. Tämä kitkisi Hesarinkin lauantaina kuvaamaa käteistalouden rinnakkaista pyörittämistä, jonka osana työntekijöiltä saatetaan vaatia palauttamaan osa palkasta takaisin.

Voi myös löytyä tehokkaita käytännön keinoja, joiden arviointi tai toimeenpanon tukeminen kuuluu luontevimmin elinkeinoelämän ja työntekijöiden järjestöille. Voitaisiinko esimerkiksi paremmin varmistaa, että palkka maksetaan aina työntekijän henkilökohtaiselle tilille Suomessa? Voidaanko rajoittaa työntekijän ja työnantajan välisiä muita rahavarojen siirtoja tai velkasuhteita tai varmistaa niiden kirjautuminen uuteen tulorekisteriin? Tai miten voidaan varmistaa, että siirtyminen tulorekisterin kattavaan käyttöön ja käteistalouden asteittainen supistaminen käytetään hyväksi hyväksikäytön vaikeuttamisessa?

Vaalikausi on lopuillaan, mutta ongelmat eivät häviä kuin tekemällä töitä. Siksi haastoin jo viikonloppuna erityisesti työmarkkinajärjestöt ja Suomen yrittäjät tarttumaan haasteeseen. Olen varma, että heidän edustamansa yritykset ja työntekijät toivovat, että työehtojen dumppaamisesta ja alipalkkauksella kilpailemisesta päästään eroon.

 

Kai Mykkänen

Sisäministeri (kok)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (7 kommenttia)

Käyttäjän jounisnellman kuva
Jouni Snellman

Lisää kriminalisointeja, kovempia rangaistuksia, sääntelyä ja kyttäystä. Tästäkö politiikassa nykyään on vain kysymys? Muusta ei ainakaan mitään puhuta.

On typerää hyppiä jonkun kuvitteellisen "kansan oikeustajun" perässä. Sillä polulla ei tule vastaan mitään hyvää.

Käyttäjän allsynergy kuva
Rami Ovaskainen

"Työntekijän riisto ei kuulu Suomeen"

Kokoomuksen uskottavuus ei oikein ollenkaan vakuuta noissa asioissa. Mykkänen on viimeisen vuoden aikana lausunut muutenkin hassuja lausuntoja ottaen huomioon Kokoomuksen aikaisemmat kannat ja tarkoitusperät.

Tarveharkinta silti pois että alemmille tuloluokille saadaan kunnon palkanalennukset eix jees (tuo koskee alinta palkkaporukkaa.. tarveharkinta ei koske asiantuntijoita nytkään) ? Tuskin tuokaan on muuttunut. Teot, aikomukset ja puheet alipalkkauksen suhteen ovat kaukana toisistaan
.
Te ette ole syrjittyjen ja alistettujen puolella pätkän vertaa (ette palkansaajissa, ette työttömien joukossa), ja on aika lailla otsaa esittää olevansa juuri ennen vaaleja. Pisteet esityksestä toki.

Käyttäjän pii3719 kuva
Pertti Ikonen

Ravintoloitsijan olisi saattanut välttää alipalkkauksen ja työaikarikkomukset tilaamalla suoraan TE-toimistosta työharjoittelijoita tekemään ravintolan töitä. Tai ryhtymällä edistämään työllisyyttä kouluttamalla nepalilaisen ruuan asiantuntijoita. Tosiasiallisesti kurssilaisilla voi kuitenkin teetättää oikeata työtä. Noin kaikki olisi ollut ihan laillista.

Käyttäjän PetriKokko11 kuva
Petri Kokko

kokoomus on duunarin vihollinen numero yksi, johan suomeen on saatu aikaiseksi sellaiset työmarkkinat että työnantajat eivät halua maksaa palkkoja joilla tulee toimeen. Purkakaa toki tarveharkinta kun se kerran mielestänne auttaa suomalaisia ihmisiä työllistymään jo ennestäänkin kuralla oleville työmarkkinoille.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Mm. EK on aina silloin tällöin "kysellyt" porvaripoliitikoilta-ja puolueilta kantasuomalaistakin halpatyövoimaa yritysten ja elinkeinoelämän tarpeisiin?

-Palkkakulujen sosialisointi auttaisi yrityksiä kansainväisessäkin, tiukassa kilpailussa, kuten muutkin valtion vero-ja maksuhelpotukset ja muut yritystukiaiset?
Työntekijät voisivat sitten hakea kätevästi puuttuvia elinkustannuksia varten lisärahoitusta Kelan luukulta?

Monipuolista, paikallista, työ-ja palkkaehtojen sopimista tarvitaan Sipilänkin jälkeen, jotta saadaan Suomi kuntoon!

Käyttäjän MarinaLindqvist kuva
Marina Lindqvist

Miksi en liittoihin kuulumattomana saisi kilpailuttaa itseäni liittoihin kuulumattoman yrittäjän töihin? Tekisin Tessiä reilusti halvemmalla duunit, mut ei vaan Kokoomukselke käy, miksi? Olen äänestänyt teitä 39 vuotta, mut nyt riittää sosialismi.Vapaus kutsuu.

Käyttäjän SeppoPajunen kuva
Seppo Pajunen

Jos ja kun EK, Kokoomus, elinkeinoelämä ja yrittäjäjärjestöt saisivat jollakin ihmetempulla ajettua joskus ay-liikkeen polvilleen, niin silloin näkisimme mitä tarkoittaisi se "vapauden kutsu" ja joustava työ-ja palkkaehtojen paikallinen sopiminen jota nämä tahot ovat ajaneet ja tavoitelleet vuodesta ja vaalikaudesta toiseen!

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset