Kai Mykkänen

Kaupunkipyörät kaikkiin suuriin kaupunkeihin

  • Kaupunkipyörät kaikkiin suuriin kaupunkeihin

Pyöräily tuntuu nyt lyövän läpi Helsingissä. Toukokuussa pyöräilijöiden määrä kaupungissa oli jopa 50 prosenttia suurempi kuin vuotta aiemmin. Kukaan ei tiedä tarkkaan miksi, mutta ilmiön kyllä aistii kaduilla.

Yksi syy pyöräilyn suosioon on keväällä lanseerattu kaupunkipyörä-palvelu (https://www.hsl.fi/kaupunkipyorat). Voit lainata kaupunkipyörän miltä tahansa telakalta ja palauttaa mille tahansa telakalle. Maksupaketteja on erilaisia. Itse maksoin kiinteän 25 euroa. Saan ajaa ilmaiseksi lokakuun loppuun asti tunnin pätkiä, eikä lisätuntien hintakaan ole korkea.

Olen kuukaudessa käyttänyt jo toistakymmentä kertaa. Yllättäen kaupunkipyöristä on tullut minulle kevään henkireikä: piristävää ja nopeaa suhata 10 minuutin matka kaupunkipyörällä toiseen kokoukseen ratikoiden tai pahimmillaan taksin sijaan.

Kaduilla huomaa, etten ole yksin. Kaupunkipyöriin törmää keskustassa jo nyt koko ajan. Palvelulla on yli 10 000 rekisteröitynyttä käyttäjää. Pyöriä ei ole kadonnut eikä hajotettu. Vastaavaa järjestelmää yritettiin lanseerata jo vuosia sitten, mutta tekniikka ja aika ei ollut kypsä. Nyt on. Ilmiö on syntynyt.

Kotikaupungissani Espoossa kaupunkipyöristä on jo tehty valtuustoaloite. Toivottavasti se toteutuu. Voisi lähteä liikkeelle Otaniemi-Tapiola alueesta ja Leppävaarasta, joihin tullaan paljon raiteilla ja voisi olla luonteva jatkaa asiointia pyörällä.

On kuitenkin tunnustettava, että luontevimmillaan palvelu on keskuskaupungeissa. Jos rupeat pyöräilemään vaikka kotoa Olarista töihin Otaniemeen, teet sen omalla pyörälläsi. Kaupunkipyörää tarvitset ennen kaikkea silloin, kun olet ensin tullut keskustaan muulla välineellä ja käyt sitten päivän mittaan useissa osoitteissa - kuten minä teen lähes joka päivä. Ja palvelu lyö läpi paikoissa, joissa telakoita ja pyöriä on tarpeeksi tiheästi.

Tällä hetkellä Helsingissä on noin 500 kaupunkipyörää ja 50 telakkaa. Vuoden päästä pitäisi olla 1500 pyörää ja 150 asemaa. Kannattaa takoa, kun rauta on kuumaa. Vetoankin muiden suurten kaupunkien johtajiin: tehdään ilmiöstä kerralla maan laajuinen. Jos jokin toimii, sitä ei kannata korjata. Samaa standardia kannattaa nyt hyödyntää sen sijaan, että jokainen värkkää omanlaisensa – mieluiten ulkoasua myöten niin pyörät tunnistetaan.

Ympäristöpolitiikka on usein abstraktia touhua. Itsekin kirjoitan paljon päästökaupan nostamisesta takaisin ohjauskeinojen keskiöön, mikä ei varmasti tunnu arjen teolta. Pyörät tuntuvat tässä ja nyt. Siksi kaupunkipyörien nopea laajentaminen suuriin kaupunkeihin olisi sopivan ihmisläheinen teko eilen maailman ympäristöpäivään huipentuneen Euroopan kestävän kehityksen viikon kunniaksi. Kirjoitan tätä Turussa, jossa edustajakollegani Saara-Sofia Siren jätti kaupunkipyöristä viime viikolla valtuustoaloitteen. Tamperelaisille täytyy puhua, kun menen sinne illalla.

Niin, ja jos et tullut juhlistaneeksi kestävän kehityksen viikkoa ajoissa, niin vielä ehtii. Meistä jokainen voi tehdä oman liikenneteon: kokeile työmatkaa pyörällä, kokeile viikko auton sijaan julkisilla tai mieti ennakkoluulottomalla otteella sähkö- tai biokaasuauton hankkimista, kun autoa vaihdat.

Kai Mykkänen

kansanedustaja ja eduskunnan energiaremonttiryhmän puheenjohtaja

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

6Suosittele

6 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän ilmari kuva
ilmari schepel

Hauskaa nähdä, miten amsterdamilaisen provo-liikkeen alkuperäinen idea (vuodelta 1965) nyt on lyömässä läpi. "Valkoisten kaupunkipyörien"-idean ("Het wittefietsenplan") isät olivat provot Robert Jasper Grootveld ja Luud Schimmelpennink:

https://nl.wikipedia.org/wiki/Fietsdeelsysteem

Hyvä, Helsinki! Hidas herätys, mutta hyvä toteutus!

(Amsterdamin aiemmat kokeilut, jo 1960-luvulla, pysähtyivät kaupunkipyörien jatkuviin varkauksiin; itse asiassa siellä pyörätiheys ja niiden varkaudet on niin suurta luokkaa, ettei "idean alkuperäisessä mekassa" ole vieläkään toimivaa järjestelmää).

Käyttäjän ossikurkisuonio kuva
Ossi Kurki-Suonio

Kansanedustaja ei ole yksin tämän asian kanssa. Työmatkani Sörkan metroasemalta Kampin metroasemalle on taittunut päivittäin alle 15 minuutissa juuri kaupunkipyörällä. Tänään aamulla havahduin, että matkakortistani oli loppunut kausi, enkä kertaakaan ollut sitä käyttänyt. Kaupunkipyörä oli korvannut kokonaan julkiset (ainakin näin hyvillä keleillä).

Omassa käytössäni kaupunkipyörän paras puoli on ollut sen huolettomuus. Ei tarvitse murehtia, minne pyörän jättää. Jos sää muuttuu kehnoksi, voi vaihtaa vaivatta julkisiin, eikä pyörää tarvitse myöhemmin tulla hakemaan kaupungin toiselta puolelta.

Taisto Pihlajamaa

//Jos sää muuttuu kehnoksi, voi vaihtaa vaivatta julkisiin, eikä pyörää tarvitse myöhemmin tulla hakemaan kaupungin toiselta puolelta.//

Näinhän se on. Ja toisaalta niin, että pyöräilyn yleistyessä hyvällä ilmalla bussit ja ratikat kulkevat vajailla maksajilla. Kehnoja säitä varten pyöräilijät edellyttävät kuljetuskapasiteettia heitäkin varten.

Mut mitä siit sitt? Kai sen joku maksaa.

Käyttäjän vinettoa kuva
Juhani Penttinen

En ole vielä ehtinyt kaupunkipyöriämme koeajaa kun on omakin. Mutta kyllä minä vielä tänä kesänä testaan.

Tulin eilen Kööpenhaminasta muutaman päivän reissusta. Fillarien määrä on aika mykistävä siellä. Ennen kaikkea ihailin ajokulttuuria . Jalankulkijoita kunnioitettiin ja punaisia päin ei puikkelehdittu.Pohdiskelin että kuinkakohan tuollaiseen ajotapaan on päästy ?

Käyttäjän vainikainen kuva
Tommi Vainikainen

Erään sanonnan mukaan jokainen kaupunki saa sellaiset pyöräilijät kuin se ansaitsee. Jos valtaosa "pyöräteistä" on yhdistettyjä jalkakäytäviä, niin ihmekös tuo, että moni pyöräilijä käyttäytyy kuten jalankulkija: siksakkia jalankulkijoiden välistä pujotellen mistä vaan mahtuu, sellaiseen kun tottuu. Punaistan päin taas keskustassa kävellään melko huoletta, joten jos pyöräilijä samaistuu jalankulkijaan, niin käytös on samanlaista kuin jalankulkijalla eikä sellaista kuin ajoneuvon kuljettajalta voisi odottaa.

Siksi onkin hienoa, että vihdoin rakennetaan ihan oikeita pyöräteitä. Niille löytyy kyllä käyttäjiä kun pyöräilystä tulee suorempaa, selkeämpää ja sujuvampaa.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Jälleen kerran ideologia ohittaa järjen äänen.

Suomi on maa, jossa sää tai keliolosuhteiden johdosta voi pyöräillä JÄRKEVÄSTI vain muutaman kuukauden vuodessa.

On toki idi... anteeksi ideologisesti ajattelevia, jotka ajavat hampaat irvessä kesät talvet, mutta jos periaate ohittaa järjen, niin minkäs sille voi.

Helsingin kaupunki on alueeltaan ahdas ja maastoltaan monimuotoinen. Osin jopa vaikeakulkuinen, varsinkin lihasvoimilla edetessä.

Käytännössä Helsinginniemelle ei mahdu yhtään enempää autoja eikä polkupyöriä, ei ainakaan nykyisiä liikenneväyliä käyttämällä.

Jo nyt, pyöräilyn nostaessa yhä suosiotaan, pyöräteille muodostuu vastaavanlaisia ruuhkia ja jonoja, kuin maanteille tai pääkaduille.

Varsinkin Itä-Helsingistä keskustaan pyörällä ajaminen vilkkaimpina aikoina on jo sulaa helvettiä.

Herttoniemestä alkaen ajetaan jonossa kuin ellun kanat hitaimman määrätessä käytännön ajonopeuden. Ohituspaikkoja kytätään aivan samalla tavalla kuin maanteillä paitsi että pyöräteillä ohitellaan vastaantulijoista ja omasta terveydestä piittaamatta. Näiden lisäksi samaa baanaa kulkevat äidit lastenvaunuineen, koirien ulkoiluttajat ja mummot rollaattoreineen.

Pyörätiet alkavat olla alimitoitettuja nykyisille ruuhkahuipuille, joita osuu aina kun aurinko paistaa ja on lämmintä. Vaan annapa olla kun sataa. Pyörätiet ammottavat tyhjyyttään. Talvella ne ovat täysin tyhjän panttina.

Haluan nähdä ne tuhannet pyöräilijät autoilta suljetulla Hämeentiellä tammikuisessa lumipyryssä.

Pyöräilyäkin voisi kehittää järki kädessä.

Kööpenhaminassa liikenne pyöräteillä on suurelta osin yksisuuntaista. Useimmat pyörätiet ovat PYÖRÄTEITÄ, joissa jalankulku ilman pakottavaa syytä on kiellettyä. Kööpenhaminassa on vain muutama lumi- ja pakkaspäivä vuodessa. Kööpenhamina on maastoltaan tasainen kuin pannukakku verrattuna Helsinkiin. Kööpenhaminassa pyöräilijöitä ei pakoteta kiertämään valtavaa lenkkiä päästäkseen paikasta A paikkaan B eikä siellä pyörätie pääty yhtäkkisesti jatkuakseen taas jossakin aivan muualla, mikä taas Suomessa on enempi kuin yleistä.

Lisätään vielä, että Kööpenhaminassa pyörätiet eivät ole pysäköintipaikkoja tai rakennustarvikkeiden tai siirtolavojen säilytyspaikkoja kuten Helsingissä.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Saahan sitä ajaa vaikka pororeellä. Kummallista että maailman pohjoisimmassa kokonaan asutussa maassa ollaan paavillisempia kuin Paavo tässä ilmastoasiassa. Sitten sama sakki joka yrittää tehdä jouluostoksia peräkärryllisellä fillarilla, lentää Mallorcalle ja citylomille ilman suurempaa surua. Asun Espoossa Tapiolassa ja täällä on kyllä kadut jyllätty niin etten suht hyvällä velosypeediläni niillä aja. Talvella ajoin fillaria viimeksi 1977 armeijassa.

Käyttäjän tapiomakelainen kuva
Tapio Mäkeläinen

Saahan sitä ajaa vaikka pororeellä. Kummallista että maailman pohjoisimmassa kokonaan asutussa maassa ollaan paavillisempia kuin Paavo tässä ilmastoasiassa. Sitten sama sakki joka yrittää tehdä jouluostoksia peräkärryllisellä fillarilla, lentää Mallorcalle ja citylomille ilman suurempaa surua. Asun Espoossa Tapiolassa ja täällä on kyllä kadut jyllätty niin etten suht hyvällä velosypeediläni niillä aja. Talvella ajoin fillaria viimeksi 1977 armeijassa.

Toimituksen poiminnat

Tämän blogin suosituimmat kirjoitukset